Näyttötyö 4 - projektityö

Jaetun näytön viimeisenä osana oli suutarin ammatillinen projektityö. Projektityön tarkoituksena on opetella ja toteuttaa jokin itselle uusi rakenne tai muu millä osoittaa taitoaan suutarina. Olen muutaman vuoden harrastanut aktiivisesti frisbeegolfia ja halusin kokeilla tehdä siihen soveltuvat kengät. Alunperin mallistoon piti kuulua myös laukku kiekoille, mutta sain aikaan ainoastaan kengät.

Frisbeegolf on lajina suorastaan räjähtänyt kasvuun Suomessa. Ratoja on tällä hetkellä Suomessa yli 500 ja lisää tulee kokoajan. Laji on saanut alkunsa Yhdysvalloissa 70-luvulla, mutta Suomessa varsinainen kasvu on alkanut vasta 2000-luvulla.

Lajin ollessa verrattain pieni ja nuori, ei siihen ole ennen aivan viime vuosia ollut suoraan lajia varten suunniteltuja kenkiä. Ratoja on päsääntöisesti kahta eri tyyppiä, metsäratoja ja puistoratoja. Metsäradoilla on luonnollisesti hankalampi ja kuluttavampi maasto, joten siellä suosittuja fribakenkiä ovat lenkkareiden lisäksi maastojuoksukengät, retkeilykengät sekä kevyet vaelluskengät. Puistoradoilla pärjää paremmin tavallisilla hengittävillä lenkkareilla. Fribaa heitetään tietenkin kesät talvet kaikissa mahdollisissa säissä, joten sääolot myös vaikuttavat kenkävalintaan. Sateessa vedenpitävät kengät ovat tottakai plussaa, mutta kuivalla kelillä gore-tex kalvot kuluvat turhaan ja ovat todella hiostavat.

Kuvissa markkinoiden ainoat frisbeegolfiin tarkoitetut kengät.

Omat kenkäni on tarkoitettu kuivalle kevät-/kesä-/syyssäälle, ensisijaisesti nurmipohjaisille puistoradoille, mutta halusin tehdä kuitenkin tarpeeksi paksut pohjat jotta metsässä pelaaminenkaan ei jää kengistä kiinni! Lajissa tulee käveltyä todella pitkiä matkoja, joten tärkeintä kengissä on keveys, hengittävyys sekä pyöristetyllä käynnillä olevat vaimentavat pohjat (juoksupohjat/juoksukärki). Päätin tehdä EVA-levyistä kiilakorkopohjat ja niihin muodontaa pyöreän käynnin. Ilmavuutta tein kenkiin käyttämällä kärkikappaleisiin rei'itettyä nahkaa.

Kaavoittaessa hahmottelin monia monimutkaisia rakenteita, hakien normaalisti lenkkareissa tavattua monimutkaista kuvioitua tyyliä, mutta päädyin tapojeni mukaan yksinkertaiseen derby-rakenteeseen, ajattelin sillä tuoda urheilukenkiin hieman tyyliä. Värimaailmaksi valitsin ruskean eri sävyt jotka sopivat hyvin luonnossa liikkumiseen.

Vuorinahka.

Päällisen nahat.

Neuloksessa uutta minulle oli rei'itetty nupukki, joka toi omat lisähaasteensa ompelussa. Iltin reunaan liimasin suikaleen spaltattua nahkaa, jotta vuori olisi helpompi ommella kinni ilttiin. Etupäällisen allemenot tukiteippasin tikkien kohdalta.

Myös pehmikereuna oli uusi juttu lukuunottamatta nopeaa harjoitustyötä jonka olin vuosi sitten tehnyt. Protoneuloksen pohjalta tajusin, että pehmikkeen alle tuleville tikkauksille olisi hyvä olla merkit nahoissa, joten tein kaavoihin piirtoaukot. Mokkaan ei jäänyt merkkejä painamalla, joten jouduin vetämään viivat hopeakynällä, enkä sitten tietenkään osunut viivoihin ommellessa ja näkyviin jäivät! Aivan kantapäähän tuli pehmikettä maksummin, jotta jalka pysyy tiukasti paikallaan, sen johdosta kantakapit tuli muodontaa yläreunastaan pehmikereunan muotoisiksi.

Kärkikovikkeisiin tein myös uuden erikoisuuden, spalttasin vuorinahkaa ohueksi ja päällystin sillä kärkikovikkeet, jotta kovikkeet eivät näkyisi rei'tetyn nahan läpi.

Pinkopohjat ovat myös hieman erilaiset kuin normaalisti. Käytin pohjasta muotoiltua M9-lestiä, jonka pohja ei ole tasainen, joten pinkopohjia pitää tasoittaa. Olen käyttänyt lestejä ennenkin joten tasoitus oli tuttu juttu. Käytin siihen korkkia.

Tukiteipattu allemeno.

Kovikkeet.

Valmis neulos ennen nauhanreikiä.

Päällystetty kärkikovike,

Tasoitetut pinkopohjat.

Pohjan rakensin Eva-levyistä. Imeytin laimennettua liimaa levyihin ennen varsinaista liimaamista jotta liimauksista tulisi kestävät. Liimasin levyjä yhden kerroksen koko matkalle ja kolme kenkien takaosaan, ja hioin ne muotoonsa. En ollut ennen tehnyt tällaisia pohjia ja pähkäiltävää riitti hiontavaiheessa. Pohjien muoto onnistui kuitenkin oikein hyvin, jätin kärjen pyöristyksen kaaren suhteellisen tiukaksi, ettei pohjasta tulisi liian pyöreä, niistä tuli kuitenkin juuri sopivat tukemaan ja helpottamaan askellusta.

Eva-korkojen ollessa valmiit liimasin ulkopohjan paikalleen. leikkasin pohjakumit kärjestä muotoonsa ja ohnesin ne, jotta ne taittuisivat hyvin kenkien kärjille. Liimasin ensin kärjet kiinni oikealle kohdalleen, jonka jälkeen liimasin lopun pohjan kiinni, ja laasasin pohjien reunat muotoonsa.

Kiilakorkojen rakentamista.

Pohjakumin kärki ennen kiinni liimaamista.

Valmista!

Näyttötyö 3 - Kaavoitus ja valmistus

Kolmanteen näyttöön tuli kaavoittaa ja valmistaa vapaavalintaiset kengät. Päädyin klassisiin mustiin miestenkenkiin derby-rakenteella.

Suunnittelu lähti käyntiin varsikappaleen perusmuodosta. Halusin tehdä kengät mahdollisimman suorilla linjoilla ja käyttää viikausta kaikkiin reunoihin. Väriksi valitsin mustan mikä on aina tyylikäs ja mitä on helppo hoitaa.

Lestiksi otin suippokärkisen M908:n jota levensin hieman että kenkä istuisi paremmin omaan jalkaani. Muokkauksen toteutin korkilla, liimasin korkkia lestiin ja hioin sen oikeaan muotoonsa. Laitoin korkin alle maalarinteippiä jotta muokkaus on helppo irrottaa koulun lainalestistä. Tein lestistä teippikopion avulla keskikopion, jonka avulla kaavoitin perusmallin. Perusmallista ositin kaavat kaavoitusrissan avulla.

Korkkia liimattuna lestiin ennen hiontaa.

Valmis muokkaus joka on päällystetty maalarinteipillä.

Lestin teippausta keskikopion tekoa varten.

teippikopion puolikkaat ja niiden avulla tehty keskikopio.

Valmis perusmalli josta ositin kaavat ja tein koeneuloksen. Tein perusmalliin vielä hieman muutoksia koeneuloksen pohjalta, mm. madalsin kengän yläreunaa ettei se painaisi nuppiluita.

Ositettuani kaavat perusmallista leikkasin nahat ja tukivuorit. Leikkuun jälkeen ohensin reunat, ohennuksia olikin paljon sillä kaikkiin näkyviin reunoihin ilttiä lukuunottamatta tuli viikaus. Myös käyttämäni vuorinahka oli suhteellisen paksua, ja ohensin allemenot myös siihen.

Takaleiden umpisaumat ohensin käsin.

Valmis ohennettu takale.

Myös vuorit ohensin käsin, ohennuskone kun ei oikein toiminut ohuen nahan kanssa.

Kengän päällisen osat leikattuna ja ohennettuna.

Aloitin neuloksen tekemisen kokoamalla vuorin. Päällisessä oli hieman pähkäiltävää takaleen ja varsikappaleen yhdistämisessä viikauksen kohdalta, takaleen yläreuna tuli viikata ensin, sitten yhdistää takale varsikappaleeseen ja viikata molemmat loppuun. Yhdistin vuorin valmiiseen päälliseen, puhtaaksileikkasin ylimääräsien vuorin pois ja ompelin raksit. Viimeistelin neulokset tekemällä nauhoitusreiät. Vahvistin reiät tukiteipillä koska en käyttänyt sirkkoja lainkaan.

Vuori.

Päällinen

Vuorit ja päälliset yhdistettynä ennen raksin ompelua.

Seuraavana piti tehdä pinkopohjat. Käytin materiaalina parkkinahkaa, muodonsin sen märkänä lestin ja puristimen avulla. leikkasin nahan muotoonsa mattoveitsellä ja liimasin lenkkiraudan ja pohjaan parkkinahan ja thermit -materiaalin väliin. Hioin pinkopohjat lopulliseen muotoons laasilla.

Sitten pinkomaan. Esipingoin neuloksen kastelemalla sen läpikotaisin ja naulaamalla kiinni muotoonsa, annoin kuivua yön yli jotta neulos ottaisi muotonsa ja itse pinkominen helpottuisi. Pingoin ensin vuorin ja laitoin kapit ja kovikkeet. Kovikkeiden jälkeen pingoin päällisen. Terävöitin kantapään kulman kannankoputuskoneella.

Kovikemateriaalina päädyin käyttämään  thermoplastista kovikemateriaalia alunperin suunnittelemani parkkinahan sijaan, sillä en ole koskaan tehnyt parkkikovikkeita valmiiksi asti, ja aikataulu alkoi kiristää, joten valitsin tutun turvallisen.

parkkinahkainen pinkopohja.

Esipingottu neulos.

Pingottu neulos.

Pohjan valmistuksen aloitin täytöstä. täyttömateriaalina käytin korkkia. Tein täytön ennen randin laittoa, koska käytin parkkinahkaista randia, joonka lestin alle menevä osa on ohut eikä peilaa pohjasta läpi. Halusin myös varmistaa etten sählää ohutta nahkarandia rikki täyttöä laasatessa. Nahkarandiin imeytin ensin ohutta kontaktiliimaa, ja sen päälle paksumpaa jotta liimauksesta tulisi vahva, näin tein kaikkien imevien materiaalien kanssa.

Randin jälkeen liimasin välipohjaksi valitsemani thunit-levyn paikalleen. Jouduin tyytymään thunittiin koska suutarin lompakko ei antanut periksi tehdä kaikkea nahasta! Se oli joko nahkapohja tai nahkarandi, ja tälläkertaa näin. Seuraavana kiinnitin puolipohjan. Tein levyyn uurroksen veitselläpuolipohjan reunaa varten ja hioin loput laasilla ja liimasin puolipohjat paikalleen.

Korot rakensin kuitunahasta; liimasin levyjä yhteen,  liimasin korot kenkiin ilman lappua, ja viimeistelin muodon korkeussuhteessa ennen lapun kiinnittämistä. Viimeistelin korkojen kiinnityksen naulaamalla ne sisäpuolelta kiinni uurretuilla nauloilla. Naulasin korot kiinni pohjan puolelta messinkinauloilla.

Randi ja välipohja.

Thunit -välipohja.

Korko kiinnitettynä ennen korkolappua.

Korkolappu kiinnitettynä.

Kantanaulat,

Jäljellä olikin enää loppuhionta ja viimeistely. Hioin pohjien reunat muotoonsa laasilla ja värjäsin ne Ensin narvilla ja sitten syrjämaalilla. Lopuksi lankkasin kengät ja kiillotin harjalla. Valmista!

Näyttötyö 2 - Nahkatuotteet

Jaetun näyttötyöni toisena osana oli nahkatuotteen suunnittelu ja valmistus. Valitsin tuotteekseni nahkarepun.

Suunnittelin repun syksyllä tekemäni ensimmäisen reppuni pohjalta, päätin säilyttää toimivat asiat ja kehittää epäonnistuneita ratkaisuja. Suurin muutos oli hihnoissa joiden kiinnityspaikkaa alareunasta muutin repun pohjalta sivulle paremman istuvuuden aikaansaamiseksi. Halusin myös lisää tilavuutta.

Materiaaleina käytin tummanruskeaa pull-up rasvanahkaa ja parkkinahkaa, mistä tein hihnat ja kantokahvan. Suunnittelun inspiraatio lähti rasvanahkavuodan kainalokohdasta, mikä oli mielestäni hienosti revennyt ja halkeillut. Päätin käyttää kohdan repun näkyvimpään paikkaan eli läppään tuomaan muuten simppelille repulle sen luonteenomaisen ulkonäön; toista täysin samanlaista on mahdotonta tehdä.

Repun rakenne muodostuu suurista etu- ja takakappaleista sekä palkeesta joka yhdistää ne toisiinsa. Sivutaskuja ei ole, päätin panostaa tilavaan päätaskuun. Tilavuutta lisäsin ainoastaan korkeussuuntaan; halusin painon jakautuvan tasaisesti koko selälle eikä taakan roikkuvan kaukana selästä. Repussa on myös kovikkeet selässä ja pohjassa pitämässä repun ryhdissä ja suojaamassa selkää mahodollisilta teräviltä kulmilta repun sisällä (maitotölkin kulma ym.) Kovike on samalla myös pehmike, materiaalina käytin karvaista lattiamattoa joka on jäykkää mutta sen pinta on pehmeä. Reppu suljetaan kiinnityshihnalla.

Valmistus alkoi kaavoittamisesta. Muokkasin jo olemassaolevia kaavoja, lisäsin korkeutta ja kaavoitin uudenlaiset hihnat ja läpän. Hihnojen kiinnityksen toteutin suurten karabiinihakojen avulla, haat kiinnitin palkeen ja takakappaleen väliin umpisaumaan. Hihnoihin laitoin kolme D-lenkkiä per hihna joihin haat kiinnittyvät, repussa on siis kolme eri asetusta hihnojen pituudelle. Kaavat jäljensin nahalle hopeakynällä ja leikkasin palat irti käyttäen apuna metalliviivotinta.

Kaavojen asettelu vuodalle. Huomioon on otettava vuodan erilaiset osat; nahan laatu ja venymissuunta.

Kaavat kopioituna nahalle hopeakynällä. Leikkaaminen voi alkaa.

Tarkistin kaavojen toimivuuden koepalojen avulla.

Nahan leikkuun jälkeen osien reunat piti ohentaa. Repun yläreunan ohensin 10mm viikausta varten, pääkappaleiden ja palkeiden muut reunat 7mm umpisaumaa varten. Hihnojen yläpäihin sekä alapään kiinnityskappaleisiin tein allemeno-ohennukset. Myös kantokahvan päihin tein allemenot. Rasvanahkaan käytin ohennuskonetta, parkkinahan ohensin laasilla.

Rasvanahan ohennusta ohennuskoneella.

Leikkuuta ja ohennuksia.

Kappaleiden ohentamisen jälkeen ompelupuuhat voivat alkaa. Aloitin ompelun palkeen kokoamisesta. Nahansäästösyistä rakensin palkeen kolmesta osasta, palkeen liitossauma tuo myös ulkonäköä reppuun. Avasin ja tukiteippasin saumat ja ompelin saumoihin tikit päältä paksulla koon 10 langalla. Käytin samaa lankaa repun kaikkiin näkyviin tikkauksiin vuoria lukuunottamatta.

Tässä vaiheessa myös liimasin ja ompelin D-lenkkien ja karabiinihakojen kiinityskappaleet kasaan etteivät pienet palaset hukkuisi. Vahvistin ne tukiteipeillä.

Palkeen liitos avattuna ja ommeltuna.

Hihnojen pituuden säätömekanismi osissa.

Seuraavana tein läpän. Tukiteippasin läpän nahassa olevat halkeamat ja liimasin vuorinahaksi tummanruskeaa lampaannahkaa. Liimasin läpän vuorin avulla muotoonsa, jotta se taittuu helposti takakappaleesta repun eteen ja pysyy muodossaan ja paikallaan. Viimeistelin vuorin kiinnityksen tikeillä jotka ompelin läpän reunoihin ohjurikoneella. Ompelin läpän kiinni takakappaleeseen tuplatikeillä jotta läppä varmasti pysyy kiinni.

Vuori kiinnitettynä läppään.

Sitten ompelin hihnoihin ja kantokahvaan tikit reunoihin ohjurikoneella. Tikkaukset tuovat ulkonäön lisäksi kestävyyttä estäessään hihnojen venymistä. Liitin hihnat ja kantokahvan takakappaleeseen läpän alapuolelle. Apuliimasin ne paikalleen ja ompelin niiden päälle kiinnityslistan. Vahvistin hihnojen kiinnityksen niiteillä.

Hihnat reunatikkeineen.

Hihnojen allemeno-ohennukset.

Läppä, kantokahva ja hihnat ommeltuna kiinni ennen niittien kiinnitystä.

Seuraavana oli aika kiinnittää kovikkeet takakappaleeseen ja pohjaan, liimasin ne paikalleen ja takakappaleen ison kovikkeen kiinnitin myös ompeleilla mitkä toimivat samalla myös koristetikkauksina tuomassa repulle ulkonäköä.

Apuviivat koristetikkauksille. Kuvassa näkyy myös hihnojen kiinnitysniitit.

Takakappale valmiina.

Takakappaleen valmistuttua ompelin palkeen kiinni etu-, ja takakappaleisiin umpisaumalla. Sauman väliin laitoin karabiinihaat, joihin hihnat kiinnitetään alapäästä. Vahvistin kiinnityksen niiteillä. Kovikkeet tekivät hommasta hankalaa, mutta maltilla selvisin tehtävästä. Viikasin vielä repun yläreunan. Tässä vaiheessa reppu alkoikin olla muodossaan ja pääsin ensikertaa näkemään visioni lopputulemaa alustavasti.

Palkeen ja runkokappaleiden välisen sauman ompelu. 7mm umpisauma.

Yläreunan viikaus. 10mm.

Karabiinihaka kiinnitettynä palkeen ja takakappaleen väliin.

 Vuorin tein ruskeasta verhokankaasta. Ompelin sen kasaan samalla paljerakenteella kuin repun, ja viimeistelin reunat saumurilla purkeamisen välttämiseksi. Vuorin kiinnittämistä varten olin tehnyt erillisen listan kahdesta kappaleesta jotka kiinnitin toisiinsa puskusaumalla. Ompelin vuorin kiinni listaan tuplatikkauksella.

Listan ompelin kiinni repun yläreunaan samalla viimeistellen viikauksen. Yläreunaan tein reiät kiinnityshihnaa varten. Reikiin laitoin purjerenkaat, jotka lävistävät vuorilistan ja itse repun, kiinnittäen vuorin viimeistään kunnolla.

Vuori ommeltuna kiinnityslistaan.

Vuori sommiteltuna repun sisään ennen yläreunan ompelua.

Enää olikin jäljellä D-lenkkien kiinnitys hihnoihin. Jätin tämän vaiheen viimeiseksi jotta voisin sommitella reppua selkään ja määrittää hyvät paikat D-lenkeille. Tässä vaiheessa huomasin harmikseni ettei parkkinahkavuodasta ollut saanut leikattua tarpeeksi pitkiä hihnoja, joten joudun tekemään niille jatkoa. Jatkon toteutin limisaumalla jotka kätkin ylimpien D-lenkkien kiinnityslistojen alle.

Hihnan kiinnityslenkit.

Valmis!

Loppukevennyksenä video koneista millä jouduin repun parsimaan kasaan! Paksun langan kone joka toimi moitteettomasti, kunnes tuli aika ommella D-lenkit hihnoihin, deadlineen 2 tuntia. Puola on mystisesti vaihtanut asentoa kun hetkeksi silmä vältti, pyörii aivan väärää tahtia eikä sieppaa ylälankaa mukaansa... uskomatonta! Jouduin ajamaan ne kiinni jyrällä ohjurikoneella ilman ohjuria, se oli onneksi helppo poistaa, olinhan sen aiemmin itse teipannut kiinni koska koululla ei mikään toimi! :D